Liikkuessamme tukipintamme alustaa vasten muodostuu kengän kautta. Tämän vuoksi käyttämistämme vaatekappaleista juuri kenkä vaikuttaa voimakkaimmin koko kehomme asentoon. Suurin osa ihmisistä myös pitää kenkää jalassaan useita tunteja päivässä. Näiden tekijöiden vuoksi ei ole aivan sama, millaisia kenkiä käytämme.

Oikean kengän valintaan vaikuttavat paitsi kengän käyttötarkoitus, myös jalan ominaisuudet. Kaikissa kengissä tulisi olla riittävästi tilaa varpaille, jotta nämä pääsevät toimimaan suorina. Ei kuitenkaan pidä hankkia liian suuria kenkiä, koska tällöin kengän rakenteet sijoittuvat väärin jalan vastaaviin kohtiin nähden. Sopiva vapaa tila varpaiden kärjistä kengän kärkeen on n. 0,5-1 cm. Kengän tulee myös olla riittävän leveä, ettei se purista jalkaa sivusuunnassa, mutta riittävän napakka, jottei jalka hölsky kengässä.

kengatKaikissa kengissä tulisi pohjan taipua pituussuunnassa päkiän kohdalta eli kohdasta, josta varpaat luonnostaan taipuvat kävellessä. Tällöin kenkä mahdollistaa askelen ponnistusvaiheessa jalan ja nilkan oikeanlaisen liikkeen. Tämän voi todentaa ottamalla kengästä kummallakin kädellä tukevan otteen ja taivuttamalla kengän kärkiosaa ylöspäin. Mikäli tällöin kengän pohja taipuu kuin banaani koko matkaltaan tai jostain muualta kuin päkiästä tai on liian jäykkä, häiritsee se jalkaterän ja nilkan työskentelyä askeltaessa ja vaikuttaa ylös lonkkaan ja selkään asti. Tämä on helppo todeta katsomalla ihmistä, joka kävelee erityisen jäykkäpohjaisilla kengillä.

 Löysälle, ylipronatoivalle jalalle, tulisi kengän olla kiertojäykkä ja kantakapin tukeva. Kiertojäykkyyden voi tarkistaa ottamalla tukevan otteen kengän kantaosasta toisella kädellä ja toisella kädellä kärkiosasta. Kun kenkää kiertää pituusakselinsa ympäri, pitäisi kierron tapahtua kengän keskiosasta kärkeen, ei koko matkalta kärjestä kantaan. Tällöin kanta on tukeva ja kengän keski- ja etuosa sallivat jalan luontaisen kiertoliikkeen askellettaessa. Jäykälle, alipronatoivalle jalalle, sopii löysempi kenkä. Tällöin kenkä ei tue jalkaa turhaan, vaan päästää sen kiertymään juuri niin paljon, kuin se luonnollisestikin kiertyisi. Tällöinkään kenkä ei tietenkään saa ohjata jalkaa virheelliseen liikemalliin.

korkokenkaKengän korko on joissakin jalkaongelmissa käyttökelpoinen. Korko helpottaa pohkeen ja akilleksen sekä jalkapohjan kantakalvon (plantaarifaskian) työtä, joten etenkin näiden alueiden oireissa siitä voi olla hyötyä. Pääsääntöisesti kengän korko kuitenkin muuttaa askellusmallin luonnollisesta poikkeavaksi. Seistessä ilman kenkiä jakautuu painosta kantapäälle 50% ja päkiälle 50%. Korko muuttaa tätä suhdetta päkiävoittoiseksi sitä korostuneemmin, mitä korkeampi korko on. Näin ollen kengän korko muuttaa lihasten ja nivelten toimintaa koko alaraajan ja kehon alueella sekä saattaa aiheuttaa päkiän ja varpaiden alueella ongelmia.

Mikäli kengän sisäpohja on päkiän kohdalta liikaa alaspäin kaareva, aiheuttaa tämä korostuneesti painetta päkiälle. Etujalkaterän hermosto-ongelmissa etuosasta liian ahdas kenkä voi pahentaa oireita.

Pohjan lisäksi kengän päällisrakenteiden tulee sitoa kengän pohja jalkaa vasten siten, että pohja seuraa jalkaa. Päälliset eivät kuitenkaan saa puristaa. Päällisten pitää antaa jalan normaalien liikemallien tapahtua luonnollisella tavalla. Normaalirakenteisessa kengässä on hyvä olla tukeva kantakappi eli kantaosan ympärillä oleva kovike, joka tukee kantaa.